Kun yhdessä tekeminen alkaa kantaa

Yhteistyö on ihana ajatus, eikö vain? Arjessa se voi olla myös hankalaa. Erilaiset arvot, työskentelytavat, temperamentit ja jopa tavoitteet voivat välillä olla vastakkain tai ainakin aiheuttaa ajattelussa hankausta. On hetkiä, jolloin tuntuu helpommalta tehdä kaikki yksin, omalla tavalla ja omassa tahdissa.

Matkan varrella on tullut kuitenkin huomattua, että varsin usein tilanne on se, että mitään merkittävää ei synny yksin. Kätilönä tein paljon itsenäistä päätöksentekoa, mutta en koskaan työtäni irrallaan muista. Jokainen hetki vaati luottamusta toisiin – perheeseen tai työkavereihin. Opettajana sain olla oman luokkani "kapteeni", mutta työ oli silti jatkuvaa yhteistyön, vuorovaikutuksen ja yhteisen suunnan rakentamista. Rehtorina taas autonomia kasvaa, mutta ei, tätäkään työtä ei tehdä yksin. Rehtorina korostuu kyky nähdä ja kuulla muita, rakentaa siltoja ja löytää yhteinen polku erilaisten ihmisten välille.

Oppirahoja on tullut maksettua matkan varrella. Kaikki omat tavat toimia eivät ole aina olleet parhaimpia, ja välillä on täytynyt opetella päästämään irti mustavalkoisuudesta. Erilaiset työyhteisöt ja ihmiset ympärillä muovaavat omaa ajattelua ja kehittävät yhteistyö- ja johtamisen taitoja, mikäli itse on valmis oppimaan, oivaltamaan ja kehittymään.

Turvallinen ilmapiiri synnyttää luovuutta ja kukoistusta

Viikko sitten perjantaina oli Viirun verran parempi ilta eli isolla porukalla käynnistettiin matkani kohti eduskuntaa. Mukana oli eri-ikäisiä ihmisiä erilaisista elämäntilanteista ja erilaisista koulutus- ja työtaustoista. Ilta oli minulle muistutus siitä, että vaikka pystyn tekemään paljon yksin, yhdessä pystyy enemmän. Myös innostus tarttuu ja se tuo tekemisen paloa. Ja iloa. Ja ilo on olennainen osa myös tätä matkaa (ja elämää yleensä). Illan aikana oli helpottava huomata, että ympärillä oli luottamusta herättävä ja lämmin ilmapiiri. Sellainen, jossa saa olla oma itsensä.

Uskon vahvasti siihen, että kun kokee olevansa riittävä, luottamus omaan itseen vahvistuu. Ja kun turha kriittisyys hellittää, syntyy rohkeutta, ajattelua ja toimintaa. Voidaan puhua psykologisesti turvallisesta ilmapiiristä ja se ei ole mikä tahansa ilmapiiri, vaan sillä on olennainen merkitys. Psykologinen turvallisuus vaikuttaa merkittävästi yksilöiden ja tiimien luovuuteen lisäämällä sitoutumista, luottamusta ja avointa viestintää. Psykologinen turvallisuus parantaa yhteisöjen ja tiimien oppimista, kyvykkyyden kokemusta ja tuottavuutta. Psykologisesti turvallinen ilmapiiri lisää yksilöiden luovuutta, oppimista ja rohkeutta tuoda esiin omia ideoita. 

Mielestäni nykypäivän vastakkainasettelun maailmassa olisikin parempi siirtyä ajatteluun, joissa ei tarvitse pelätä virheitä tai erimielisyyksiä. Samalla on mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta, jossa yhdessä tekeminen on merkityksellisempää, kestävämpää ja inhimillisempää.