Arki rakentuu pienistä, mutta elämän kannalta merkityksellisistä asioista: turvallisuudesta, omasta elämän rytmistä ja osallisuudesta niin oman elämän tekijöihin kuin ympäröivään yhteiskuntaan. Arki rakentuu siis siitä, että jokainen voi elää omannäköistään elämää omassa ympäristössään. Minulle hyvä arki tarkoittaa sitä, että perheillä (ja erilaisilla perhemuodoilla), nuorilla, lapsiperheillä, ikäihmisillä ja yksin elävillä on mahdollisuus tuntea kuuluvansa johonkin — omaan kotiin, omaan yhteisöön ja asuinympäristöön.

Minulle tärkeää on ajatus, että koti voi olla kaupungeissa, kylissä, maaseudulla tai taajamissa. Kaikkialla sen pitäisi olla paikka, jossa arki tuntuu omalta, turvalliselta ja mahdolliselta. Olen työni ja elämäni kautta nähnyt, miten paljon merkitystä on arjen rakenteilla, kohtaamisilla ja sillä, että ihminen tulee kuulluksi. Arjen sujuvuus ei synny itsestään: se rakentuu palveluista, ympäristöstä ja ennen kaikkea ihmisistä, jotka tekevät töitä toistensa rinnalla ja hyväksi.

Haluan nostaa esiin myös turvallisuuden merkityksen. Se on sekä sisäistä että ulkoista: tunnetta siitä, että arki on hallittavissa ja että ympäristö on vakaa ja luotettava. Sisäinen turvallisuus syntyy kuulumisesta yhteisöön, jossa ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi. Ulkoinen turvallisuus puolestaan liittyy arjen rakenteisiin — palveluiden toimivuuteen, ympäristön sujuvuuteen ja siihen, että perusasiat ovat kunnossa ja ennakoitavia.

Elämme ajassa, jossa muutokset ja epävarmuudet voivat horjuttaa arkea. Siksi on tärkeää, että ihmisillä on ympärillään yhteisö ja rakenteet, jotka vahvistavat luottamusta tulevaan. Osallisuus, avoimuus, yhteenkuuluvuus ja toimivat arjen käytännöt luovat perustan, jonka varassa ihminen voi tuntea olonsa turvalliseksi myös muutosten keskellä.

Hyvä arki on jokaisen oikeus. Se on myös perusta, jonka varaan kaikki muu rakentuu.

Osaamista, työtä ja rohkeutta yrittää

Olen saanut työskennellä koulutuksen, osaamisen ja työelämän rajapinnoissa — ympäristöissä, joissa ihmiset etsivät suuntaa, vahvistavat osaamistaan ja rakentavat tulevaisuuttaan. Näen läheltä, miten tärkeää on, että ihmisillä on mahdollisuus oppia uutta, kehittyä ja käyttää omaa osaamistaan mielekkäällä tavalla. Olen myös tunnistanut, miten tärkeää on vahvuuksien vahvistaminen ja valjastaminen voimavaraksi ja osaamiseksi. Se tukee paitsi yksilön kyvykkyyttä ja osallisuutta, mutta vahvistaa myös yhteiskunnan osaamista.

Työ on ihmiselle tärkeä toimeentulon ja oman elämänhallinnan ja selviytymisen näkökulmasta. Se on myös osallisuutta, yhteisöön kuulumista ja mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään. Osaaminen tehdään näkyväksi todistusten ja tutkintojen kautta. Niitä tarvitaam, jotta voidaan saavuttaa ja tunnistaa tietyt vaatimukset ja osaamisen tasot. Sen lisäksi jokaisessa meissä on kyky oppia lisää elämän eri vaiheissa, kokeilla ja kasvaa. Siksi arvostan rohkeutta yrittää — olipa kyseessä ensimmäinen opiskelupaikka, alanvaihto, uuden yrityksen perustaminen tai oman työn kehittäminen.

Olen urani aikana nähnyt, että kun ihmiselle annetaan mahdollisuus näyttää kykynsä, hän löytää usein enemmän kuin osasi odottaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi osaamisen ja työn merkitys on minulle henkilökohtaisesti tärkeä teema. Haluan tuoda esiin sen, miten monimuotoista osaaminen on ja miten se näkyy arjen taitoina, ihmissuhteina, työnä ja yrittämisenä.

Rohkeus yrittää ei ole vain taloudellinen tai ammatillinen kysymys — se on ennen kaikkea yhteiskunnan rakenteiden toimimista mahdollistajana ja toisaalta yksilön osalta luottamusta siihen, että omalla tekemisellä on merkitystä.

Saavutettava ja toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto

Jokaisen ihmisen elämässä tulee hetkiä, jolloin sosiaali- ja terveydenhuollon merkitys korostuu. Tällöin palveluiden toimivuus, sujuvuus ja saavutettavuus ovat ratkaisevan tärkeitä. Tarvitaan osaavia ammattilaisia, selkeitä palvelupolkuja ja ennen kaikkea inhimillistä kohtaamista. Suomessa sote-palveluilla on pitkät perinteet, ja niiden osaaminen ja laatu perustuvat sekä vahvaan koulutukseen että ammattilaisten sitoutumiseen ihmisten arjen tukemiseen.

Tällä hetkellä näkyy kuitenkin myös se, että järjestelmä on monin paikoin kuormittunut. Taloudelliset syyt ja muutospaineet aiheuttavat inhimillistä huolta sekä todellista palvelujen heikentymistä ja alueellista eriarvoistumista. Se herättää kysymyksen, miten palveluiden toimintakyky ja ammattilaisten jaksaminen voidaan turvata tulevaisuudessa. Rakenteita voidaan ja on tarpeen kehittää. Mutta kehittämisessä pitäisi olla aina niin, että ihminen on keskiössä. Palveluiden on tarkoitus tukea ihmistä — ei päinvastoin.

Toimivuus syntyy usein alueellisista, kevyemmistä, selkeämmistä ratkaisuista. Monimutkaisia rakenteita voidaan tarkastella kriittisesti ja löytää tapoja tehdä arjesta sujuvampaa niin asiakkaille kuin ammattilaisillekin. Samalla on tärkeää huomioida, että eri alueilla on erilaisia vahvuuksia, toimintatapoja ja etäisyyksiä, jotka vaativat omannäköisiä, paikallisesti toimivia ratkaisuja. Yksi tapa ei sovi kaikkialle — ja tämä on syytä ymmärtää ja tunnistaa kaikessa kehittämistyössä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ytimessä ovat edelleen ihmiset: työnsä osaavat ammattilaiset ja ne, jotka palveluiden äärelle tulevat. Kun ammattilaisilla on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin ja kun palveluiden rakenteet tukevat sujuvaa toimintaa, myös ihmisten luottamus ja turvallisuuden tunne vahvistuvat. Se on perusta, jonka varaan toimiva ja saavutettava palvelujärjestelmä voi rakentua.

Niin työssäni terveydenhuollossa kuin kansanopiston rehtorina tai ihmisenä omassa elämässäni olen saanut nähdä, miten paljon palveluiden rakenteet vaikuttavat arkeen — erityisesti niille, jotka tarvitsevat tukea, ohjausta tai turvaa. Siksi pidän tärkeänä, että sote-palvelut toimivat aidosti ihmisen näkökulmasta: oikea-aikaisesti, ymmärrettävästi ja kunnioittavasti.

Saavutettavuus tarkoittaa sitä, että palveluihin on helppo hakeutua ja että ihminen tietää, minne hänen kannattaa olla yhteydessä. Se on sitä, että apu ei ole kaukana tai monimutkaisten rakenteiden takana. Toimivuus taas tarkoittaa, ettei kukaan putoa väliin — ei iän, asuinpaikan, elämäntilanteen tai palvelujärjestelmän monimutkaisuuden vuoksi. Tällä hetkellä mielestäni pulmaa on juuri siinä, että raskaat rakenteet, sirpaleisuus johtavat siihen, että ihminen joutuu apua hakiessaan ovelta ovelle. Ihminen on kokonaisuus, jota ei hoideta vain yksi pala kerrallaan ja osina eri paikoissa. Kokonaisvastuun puuttuminen ja ihmisen pallottelu on kallista niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Ihmisarvoinen kohtelu ja palveluiden sujuvuus ovat kaiken perusta. Ne kertovat yhteiskunnan suunnasta ja siitä, miten me huolehdimme toisistamme.