Kohtaamisten kesä
Kesän aikana tuli ajettua enemmän Keski-Suomen teitä kuin osasin keväällä kuvitellakaan. Samalla tuli huomattua, että onpas Keski-Suomi elävä maakunta, jossa tapahtumat, toripäivät ja markkinat seuraavat toinen toistaan ja ihmisiä riittää. Tavoitteeni oli kiertää mahdollisimman monta paikkakuntaa ja tapahtumaa. Aivan kaikkialle en ehtinyt. Syynä ei kuitenkaan ollut kiinnostuksen puute, vaan erilaisten tärkeiden asioiden päällekkäisyyksiä. Oli myös läheisten juhlia ja sukulaisten tapaamisia, joissa halusin ehdottomasti olla mukana. Matka kuitenkin jatkuu ja tulevaisuudessa varmasti ehtii vielä koluta niitäkin kuntia, joihin tällä kertaa ei päässyt.
Rehellisesti sanottuna en kesän alussa ajatellut, kuinka paljon nämä kierrokset voisivat antaa itselleni. En ole syntyjään keskisuomalainen, niin varmasti senkin puolesta kierros teki hyvää ja sain mallattua paikkakunnat paremmin kartalle. Ennen kaikkea merkityksellisiä olivat ihmiset ja kohtaamiset. Torit, markkinat ja muut tapahtumat kokosivat yhteen väkeä, jonka kanssa pääsi vaihtamaan ajatuksia kiireettömästi.
Kesän säitä leimasi epävakaisuus, mutta lopulta sade kasteli meidät kunnolla vain kerran. Ja aina kun sää vähänkin suosi, ihmiset lähtivät liikkeelle. Sen huomasi torien vilinässä ja tapahtumien tunnelmassa. Moni on kysynyt, mistä ihmisten kanssa sitten puhuttiin. Vastaus on oikeastaan hyvin yksinkertainen: aivan tavallisista asioista. Työstä, arjesta, perheestä, asumisesta, palveluista ja tulevaisuudesta.
Usein keskustelut saivat myös yllättäviä käänteitä. Yllättävää oli, kuinka monella oli jokin side Karstulaan tai Pohjoiseen Keski-Suomeen. Silloin päädyttiin nopeasti selvittämään sukujuuria ja pohtimaan, että kenenkäs tyttöjä tai poikia sitä oikein ollaan. Samalla tuli muisteltua menneitä ja mietittyä omaa elämänpolkua. Näissä hetkissä huomasi jälleen, kuinka pieni maailma ja Keski-Suomi lopulta on.
Vakaviakin aiheita nousi esiin. Oikeastaan paikkakunnasta riippumatta keskusteluissa toistuivat samat teemat. Ihmiset olivat huolissaan alueellisesta tasa-arvosta, työllisyydestä, sosiaali- ja terveyspalveluista, maatalouden tulevaisuudesta sekä siitä, otetaanko eri alueiden erityispiirteet päätöksenteossa riittävästi huomioon.
Koska olin liikkeellä Keskustan teltalla ja puolueen eduskuntavaaliehdokkaana, keskusteluissa nousi luonnollisesti esiin myös politiikka. Luottamus päätöksentekoon ja poliitikkoihin puhutti monia. Mielestäni se on tässä ajassa täysin ymmärrettävää. Ihmisten huolia ei pidä vähätellä eikä sivuuttaa, vaan ne on syytä ottaa vakavasti. Luottamuksen eteen pitää tehdä työtä, sillä se vahvistaa turvaa ja tulevaisuususkoa.
Samalla kesä ja kiertely tarjosi minulle myös hyvin myönteisen havainnon. Huolimatta siitä kuvasta, jonka julkinen keskustelu tai sosiaalinen media välillä antaa, valtaosa kohtaamisista oli asiallisia, rakentavia ja toista ihmistä kunnioittavia. Uskallan väittää, että vähintään 99,5 prosenttia kaikista keskusteluista käytiin hyvässä hengessä, vaikka näkemykset eivät aina olleetkaan samoja. Tämä on tärkeä muistutus aikana, jolloin ristiriidat ja vastakkainasettelu saavat usein enemmän huomiota kuin tavallinen, asiallinen keskustelu. Moni tuntuu olevan väsynyt jatkuvaan repivyyteen. Sen sijaan ihmiset kaipaavat vakautta, yhteistyötä ja tunnetta siitä, että erilaisista näkemyksistä huolimatta voidaan keskustella toisia kunnioittaen.
Itselleni monet keskusteluissa esiin nousseet teemat ovat tuttuja. Työllisyydessä, sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä julkisessa hallinnossa olisi vähitellen löydettävä keinoja keventää rakenteita niin, että voimavarat kohdistuisivat mahdollisimman hyvin itse palveluihin. Samalla pitäisi uskaltaa tunnistaa, että Suomi ja myös Keski-Suomi ovat erilaisia eri alueillaan.
Ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus valita asuinpaikkansa ilman tunnetta siitä, että valinnasta joutuu maksamaan ylimääräistä hintaa palveluiden heikkenemisen tai jatkuvan epävarmuuden muodossa. Maaseudulla ei odoteta mahdottomia. Ei pilvilinnoja eikä pilvenpiirtäjiä, konserttisaleja tai suuria lupauksia. Useimmiten toiveet ovat paljon arkisempia: mahdollisuus tehdä työtä, kasvattaa perhettä, yrittää, ikääntyä turvallisesti ja luottaa siihen, ettei omaa kotiseutua vähitellen näivetetä pois.
Jos jotain tästä kesästä jäi erityisesti käteen, niin ehkä se, että Keski-Suomessa on paljon enemmän yhteistä kuin erottavaa. Paikkakunnat ovat erilaisia, mutta ihmisten toiveet ovat lopulta hyvin samanlaisia: turvallinen arki, mahdollisuus tehdä työtä, luottamus tulevaisuuteen ja tunne siitä, että oma kotiseutu on tärkeä myös huomisen Suomessa.
Lopuksi haluan kiittää jokaista, jonka sain kesän aikana kohdata. Kiitos keskusteluista, ajatuksista, palautteesta ja joskus myös eriävistä näkemyksistä. Kiitos myös tapahtumien järjestäjille sekä lukuisille vapaaehtoisille, joiden työn ansiosta kylät, torit, markkinat ja kesätapahtumat pysyvät elävinä.
Oma kesäkiertueeni tulee päätökseen ensi viikonloppuna, kun Karstulassa järjestetään vielä kerran Viirun verran -tapahtuma.
Toivottavasti tavataan siellä. ❤️